Peltikattoja on monenlaisia, on pätkäpelleistä tehtyjä saumapeltikattoja englaan ja tuplaan tehtynä. Nämä katot on yleensä tehty ennen 60-lukua ja yleisin materiaali on sinkitty pelti, joka on maalattu. Myös kuparia on käytetty paljon etenkin erilaisissa arvokohteissa.

Konesaumakattoja, jotka on tehty lappeen mittaisista rivipelleistä ja saumat on suljettu koneellisesti, tai käsirissoilla. Materiaalina näissä katoissa on sinkitty pelti, joka maalataan, valmiiksi pinnoitettu pelti ja kupari sekä alumiini.

Parikymmentä vuotta sitten Ameriikasta meillekin tuli konesaumakattojäljitelmä, josta on tullut suosittu kattomateriaali sen vuoksi, että sen pystyy asentamaan tee-se-itse -rakentajakin. Näistä tuotteista puhekielessä puhutaan klassikkikatoista.

Sitten on lukematon määrä erilaisia profiilipeltikattoja, on tiilikuvioista, aaltopeltiä jne.

Kaikkien muiden kattojen, kuin peltisepäntyönä tehtävien konesauma- tai käsisaumakattojen vedenpitävyys perustuu enemmän tai vähemmän siihen, että alla on tiivis aluskate, joka pitää vettä. Konesaumakatto oikein tehtynä niin, että saumaukset on ammattitaidolla tehty ja saumoissa on riittävästi tiivistysainetta, on vedenpitävä itsessään ja se ei välttämättä tarvitse aluskatetta.

Teemme aitoja konesaumakattoja, joissa kaikki katolla olevat saumat saumataan tuplaan ja ne pitävät vettä. Katemateriaalin valintaan vaikuttaa, kuinka pitkä elinkaari katolle halutaan ja kuinka paljon rahaa katon laittamiseen varataan.

Rakennuksen vesikatto on sen tärkein julkisivu. Kaikki me sen tiedämme, että jos taloon tulee vettä muualta kuin hanoista, niin se aiheuttaa kyllä harmaita hiuksia.

Kattoremontti on yksi suurimmista talon remontointiin liittyvistä hankkeista ja siksi kannattaakin miettiä, valitsenko nyt ratkaisun, joka kestää 20-vuotta, vai olisiko järkevää, jos katon elinkaari olisikin 50, tai 100 vuotta.

Tähän väittämään törmää tavan takaa. Yleensä se naapurin rakennusmestari kertoo, että ei tuota teidän kattoa kannata vaihtaa, koska se on sitä hyvää vanhan ajan peltiä. Se on niin paksuakin, ettei sellaista enää nykyisin tehdä.

Tämä väittämä on perätön. Olemme vuosikymmenien aikana purkaneet vanhoja kattoja lukemattoman määrän ja kaikki nuo katot ovat olleet 0,5 ja 0,6 mm paksua peltiä, kuten nykyisetkin katot. Ainoa ero vanhaan peltiin on sinkityksen paksuudella. Vanhoissa pätkäpelleissä sinkitystä oli 450g/m2 kun nykyisessä sinkityssä pellissä sinkkiä on 350g/m2.

Jos vanhan hyvän ajan pelti on päässyt ruostumaan, niin sinkityksen paksuudella ei enää ole mitään merkitystä.

Oikein vanhoja rautapeltikattoja on vielä jonkin verran ja niissä pellin paksuus voi olla 0,7-1 mm, mutta niissä ei ole sinkitystä, vaan ne tervattu, öljytty, tai muulla tavoin käsitelty ala- ja yläpuolelta. Nämä ovat hyvin harvinaisia ja niihin saattaa törmätä kerran kymmenessä vuodessa ja kun aikaa kuluu, loputkin on vaihdettu pois.